Sun särkyä anna mä en (Kurkela Johanna )

Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan mä missä lienenkin niin tulen takaisin Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon sillä en sun särkyä anna mä en Niin katoavaa on voimat ihmisen, vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa Mutta en sun särkyä anna mä en Et ole vahva et, yön varjoon pakenet mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa sillä en sun särkyä anna mä en Niin katoavaa on voimat ihmisen, vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa Mutta en sun särkyä anna mä en