Veljet (Kivimetsän Druidi)

Kuun kierron kuudes hetki Pimeys valon voittanut Yö päivää pidempi Aurinko mailleen laskenut Lapsi uusi ilmaa hengittää Poika nuorempi kuninkaan Niin prinssi uusi kastetaan Veri rohkea suonissa virtaa Vaan on vanhempi veljistä tuskissaan Hänen paikkaansa poikako uhkaa Polttaa kehdon kauneimman Jää jäljelle pelkkää tuhkaa Ei prinssiä kehdosta löydy Ei poika tuhkassa makaa Ei onnistu veljeään tappamaan Ei kadonnut uhkaava vaara Niin vaihtuvat päivät ja vaihtuvat viikot Veljistä vanhempi vahvistuu Pian miekkaa käteensä sovittaa Oman veitsen vyöllensä saa On nuorempi veljistä kahden Täyden kymmenen vanhempi saavuttaa Vie hän veljensä metsään synkkään Yhä syvemmälle johdattaa Juurella suuren tammen Hän veitsensä kohottaa Mut ei pysty hän veljeään surmaamaan Vaan vaaroihin katoaa Yksin metsässä vaeltaa Ilman opastajaa Ei löydä hän polkua pelastavaa Ei kotia milloinkaan Yksin hän pimeässä harhailee Yksin hän kivellä itkee Vasta kahden, ei selviä omillaan Liekö pedot hänet huomanneet Pian edessään näkee hän silmät Tulen liekkien lailla ne leiskuvat On peloissaan poika onneton Kun nälissään sudet ulvovat Harmaa kaapu päällään Sauva puinen kädessään Puiden lomasta ilmestyy Luokse prinssin mies vanha Tämä druidi metsän kivisen Vie pojan nuoren muassaan Vaan on prinssi vieläkin peloissaan Sillä tiedä ei kohtaloaan