Routa

Black Sun Aeon

Syksy kuin ikuisuus; 
ruskaa joka ei lopu koskaan 
Iäisyyden odotin talven tuloa, 
seppeleen valkean 
maahan laskevan 

Lopulta jäätynyt sade peitti maan 
ja lumi hautasi minut alleen 
Nyt kuu piirtää varjoni hankeen, 
paljastaen arvet pakkasen, 
roudan repimät vanhat haavat 

Lapsi tuhansien jäätyneiden järvien maan 
saapuvaksi odottaa 
viimeistä aamuaan 

Vaikka aurinko jo nousi 
ja valossa kylpee maa, 
jää minussa ei murru 
sillä sisälläni on vain pimeää ja kylmää 

Kylmää…