Kosketusta vailla vapiseva mies (Kurkela Johanna )

Sinä olet tuulessa hioutunut mies, luoto jota laineet alati lyö Sinä olet taivaalla palelevan Otavan valo, jota kaupungin säihke syö Sinä olet poika kuin pulpetin puu, kannen alla viiltoja lapsuuden Sinä olet roudassa rapiseva lähiön talo, kanaverkkoa kellareiden Sinun ihosi on totinen peitto, jota vasten aika hankautuu Vie sydämeesi kivinen tie Isiesi lailla olet kosketusta vailla, vapiseva mies Sinussa on ontuva rintamamies, isoisän viivaksi vaiennut suu Ja se sirpale sielussa hankailee kuin peritty hiljaisuus Sinä olet poika ja kadonnut tie, avainnauhan alla sun sydämes lyö Sinä olet taivaalla palelevan Otavan valo, hankia pakkasyön Sinun ihosi on totinen peitto, jota vasten aika hankautuu Vie sydämeesi kivinen tie Isiesi lailla olet kosketusta vailla, vapiseva mies Sinun ihosi on totinen peitto, jota vasten aika hankautuu Vie sydämeesi kivinen tie Isiesi lailla olet kosketusta vailla, vapiseva mies Kosketusta vailla vapiseva mies