Marmoritaivas (Kurkela Johanna )

Tiedän, että en ole ainut jolle tällä tavalla käy Että toinen on lähellä aivan, sitten häntä ei enää näy Nyt on vuoteeni liian suuri, niin jäätävän kylmäkin Ja sydäntä ympäröi muuri, kiveäkin lujemmin refrain: Tänä yönä marmoritaivas, kaartuu kattona ylle maan, Kuunvalon ja pilvien leikki, sitä katsella nyt yksin saan. Tuo hajonnut marmoritaivas, valuu huoneeseen valtoimenaan Olet poissa viereltäni, muttet sydämestäin milloinkaan Tunnen yhä kätesi painon ja voin kuulla äänesikin Ja jos suljen hetkeksi silmät, on kuin kanssas taas olisin Vaan kun katson nään aution huoneen ja kätes on peitto vaan Nää harhat kuin viiniä juoneen, sua saa taas kutsumaan refrain Tänä yönä marmoritaivas, kaartuu kattona ylle maan, Kuunvalon ja pilvien leikki, sitä katsella nyt yksin saan. Tämä ikävä on sellainen, että tällaista kokenut ole en Se on syvä ja jotenkin lopullinen Se painaa ja sattuu ja kuristaa, mutta kenties joskus on helpompaa Tänä yönä marmoritaivas, kaartuu kattona ylle maan, Kuunvalon ja pilvien leikki, sitä katsella nyt yksin saan.